Friday, July 21, 2017

Ultra Bra & Incubus "Drive"

Ultra Bran suhteen olin myöhäisherännäinen: vasta "Sinä lähdit pois" herätti kiinnostuksen. Sen jälkeen olin jokseenkin otettu. Tykkään musiikista, joka on sävelletty ja sanoista, joilla on merkitystä. Ihan kaikki Ultra Bran sanoitukset eivät läpi mene, mutta ei nyt takerruta sivuseikkoihin. Suurin toiveeni oli, että pääsen Pori Jazzeille Ultra Bran konserttiin. En päässyt. En kyllä edes tiedä milloin bändi siellä viimeisen kerran esiintyi ennen uudelleen tuloaan. 

Silloin kun lasten kyyditys oli karuimmillaan ja mun kannalta työteliäimmillään tallensin auton musiikkisysteemiin suomalaisia levyjäni: Eput, Don Huonot, Ultra Bra siellä ainakin olivat jokainen yhden levyn voimalla. Muistan, kun ajoin kaksosia harkkoihin pimeänä syysiltana, vettä vihmoi, oli kylmä, oli ankeaa ja koleaa. Lapset torkkumassa minivanin takapenkeillä, minä kuljettajan paikalla kuin kuljettaja konsanaan. Koppalakki vain puuttui. Biisi yllätti mut täysin. "Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkään pelätä" riisui kaiken, mitä ympärilleni oli rakentunut. Oli vain minä, leijonaemo ja lapset. Siinä monikaistaisella motarilla pillahdin itkuun. Mun hennon käteni pitäisi karkoittaa kaikki paha. Oh f##k. Muutaman sekunnin aikana kävi mielessä miljoona ajatusta: lapset eivät saa nähdä, että itken, kukaan tällä motarilla ei ymmärrä mistä mä tulen ja minne olen menossa, tämä on se mikä tekee minusta ainutlaatuisen, miten minä pystyn mitään torjumaan tai mitään edistämään. Siinä ja sillä silmänräpäyksellä ymmärsin, että todellakaan kukaan muu tällä kylmän sateisella moottoritiellä tuskin ymmärtää tätä biisiä, taustaa, kieltä, lapsiani. Olen ainutlaatuinen ja se tekee minusta sekä omanlaisensa että jokseenkin erilaisen, vähän yksinäisen. 

Ajatukseni ennen lasten maailmaan tuloa oli, että en saa pelätä mitään. En halua, että lapset oppivat pelon minulta. En tykkään hämähäkeistä, rotista, lepakoista, käärmeistä. Olen pitänyt naaman peruslukemilla, kun näitä on kohdattu. Sanonut vain, että enemmän ötökät meitä pelkäävät kuin me heitä. Kaikki muut pelot ovat suurempia kuin yksikään hämähäkki, tulevaisuus siinä sivussa. Haluan, että lapsilla on usko huomiseen, itseensä, elämään. Pelko ja huoli ovat kuitenkin ihan liian usein hallinneet ja kahlinneet minua. Mieluummin toimin varman päälle kuin otan riskejä, mieluummin tyydyn katselemaan elämän tonavaa siinä sivusilmällä. Ajatus oman jokensa lautturista on pelottava. 

Taisin jo sanoa, että tykkään sävelletystä musiikista. Yksi aamu ajalin töihin ja radiossa soi Incubus -bändin "Drive". Fiilis oli taas aamun tunteina ennen klo viittä vähän mystinen. Sanat upposivat. Ja kertosäkeistö: "Whatever tomorrow brings I'll be there with open arms and open eyes". Mitä tahansa huominen tuokaan mä olen vastassa avoimin sylin, avoimin silmin. Aloitus päivälle ei olisi voinut olla puhtaampi.

En tiedä soiko biisi Suomen soittolistoilla. Mä pistän radion aina vähän kovemmalle kun tämä soi. Mulla on uusi unelma: musiikkifestarit, joilla soittavat sekä Ultra Bra että Incubus. Ja mä olen kerrankin paikalla! Kalastajaneuleessa ja keltaisessa sadetakissa. 

p

Drive

Sometimes, I feel the fear of uncertainty stinging clear
And I can't help but ask myself how much I'll let the fear
Take the wheel and steer
It's driven me before
And it seems to have a vague, haunting mass appeal
But lately I am beginning to find
That I should be the one behind the wheel
Whatever tomorrow brings
I'll be there with open arms and open eyes
Whatever tomorrow brings
I'll be there, I'll be there
So if I decide to waiver my chance
To be one of the hive
Will I choose water over wine
And hold my own and drive?
It's driven me before
And it seems to be the way that everyone else gets around
But lately I am beginning to find
That when I drive myself my light is found
So whatever tomorrow brings
I'll be there with open arms and open eyes
Whatever tomorrow brings
I'll be there, I'll be there
Would you choose water over wine
Hold the wheel and drive?
Whatever tomorrow brings
I'll be there with open arms and open eyes
Whatever tomorrow brings
I'll be there, I'll be there
Songwriters: Jose Pasillas Ii / Alex Katunich / Michael Einziger / Christopher Kilmore / Brandon Boyd

11 comments:

  1. "Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkään pelätä" Ihana lause.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on. Ei sitä oikein sen kauniimmin voi sanoa ❤

      Delete
  2. UltraBra on vielä tosin hyvin muistissa, tuo Incubus taas oli uusi tuttavuus. Hyvä sanoitus kipaleessa:) Kaunista viikonloppua sinulle Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa viikonloppua! Meillä on taas heat advisery ja ulos ei viitsi paljon päätänsä pistää.

      Mulla on mennyt paljon suomalaista musiikkia ohi. Suuri syy on aina ollut, että sanoitukset usein kuulostavat suomeksi niin banaaleilta. Muilla kielillä ei ihan joka sanaa ymmärrä ja voi keskittyä melodiaan. Siksi Ultra Brakin vasta avautui siinä vaiheessa, kun sen kuulemista ei enää voinut välttää, oli suosionsa huipulla.

      Delete
  3. Noi sanoitukset ovat kyllä niin ylivertaisia. "Minä katselin parvekkeelta loittoneevaa selkääsi, kiersit vesilammikot....."
    "Yön viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtuu, lisättiin siihen kahvia", niin se taisi mennä.
    Mulle sanat ovat yhtä tärkeitä, jos ei tärkeämpiäkin kuin sävel.

    Paula Vesalalta ja Chisulta löytyy myös ihania sanoituksia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tulihan sinne virhekin: loittonevaa tietysti.

      Delete
    2. Kyllä vaan. Ja jotenkin tuo kahvin lisääminen drinkkiin teki siitä niin todentuntuisen. Eihän sitä muuten jaksa uuteen päivään alkavaan :)

      Mulle ovat jääneet Vesala ja Chisu ihan tuntemattomiksi. Ja oikeastaan kaikki muutkin sitten vuoden 1999. Nythän netistä olisi mahdollista löytää lähes kaikki, mutta en ole jaksanut. Yleensä muutama kuuntelukerta menee biisiin tottuessa ennen kuin se alkaa avautua ja tuntuu liian vaivalloiselta.

      Katsoin Vain elämää pari ensimmäistä tuotantokautta. Siellä oli aina uusia naamoja ja uusia biisejä. Sen jälkeen katsominen tehtiin jotenkin hankalaksi ja nyt sekin on jäänyt.

      Delete
    3. Chisun musiikki on ihanaa, minulla on Chisun kappalekin puhelinäänenä (Baden Baden)

      Delete
    4. Mun pitää ottaa asiaksi tutustua. Suomen-lomilla on aina sikäli kivaa, että kuulee uusista artisteista ja uusia biisejä. Viisi vuotta sitten viimeksi käydessä Jukka Poikaa soitettiin radiossa paljon :)

      Delete
  4. Minulle myös merkityksellinen tuo Ultra Bran kappale, voi ihan aistia sen tunnelman, kun katselee parvekkeelta toisen loittonevaa selkää ja vesilammikoiden kiertämistä. Lähdön haikeutta.
    Monesti nykyiskelmien sanat on yhtä tyhjän kanssa ja toistoa toiston jälkeen. Hyvä sanoitus jää kaikumaan alitajunnassa ja pistää hyräilemään vaikka ei vielä säveltä täysin olisi oppinutkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan, asfaltti, lätäkkö, loittoneva selkä. En ole varma olenko koskaan moista katellut parvekkeelta, mutta kuvaus on niin osuva että tuntuu itse koetulta.

      Olen aina tykännyt vieraskielisestä musiikista, kun sanoja ei ymmärrä ihan tarkalleen. Sisältö kuulostaa paljon fiksummalta :)

      Delete