Sunday, August 6, 2017

Trendien aallonharjalla surffataan

Osuipa silmiini iltapäivälehden artikkeli ryijyjen uudesta tulemisesta (Kaiva esiin ullakolta!). Ei tarvitse mennä ullakolle, ryijyt ovat jo seinillä ja kerrankin, kerrankin saattaisi kotimme olla trendikäs! 


Aino Keinänen-Baeckmanin suunnittelema Elämänkukka koristaa sisäänkäyntiä miehen ja minun makkariin. Oikealta pääsee makuuhuoneeseen, vasemmalta kylpy- ja vaatehuoneeseen. Tämän ryijyn tarina on kaunis. Sen on tehnyt perin taitava ja osaava karjalaisäiti poikansa morsiamelle. Suomalainen ryijykulttuuri oli kuitenkin vieras ja lahjan saatuaan morsian kyseli vaivihkaa onko käsityö tarkoitettu pöydälle, seinälle, vuoteelle...? Halusimme säilyttää ryijyn värit vielä tuleville sukupolville, joten sijaintipaikkaan tulee aika vähän luonnonvaloa. 


Maamiehen ryijy on heti yläaulaan tullessa. Erityisen ryijystä tekee mielestäni se, että suunnittelija ei käsittääkseni ollut ollenkaan käsityöihmisiä vaan pienviljelysneuvos ja politiikko Lauri Murtomaa. Ryijyssä on kuvattu viljelijän elämää: niittää, kylvää, kyntää. Sama taidokas käsityöihminen on tehnyt tämänkin ryijyn kuin Elämänkukan. Sopii kuin nenä päähän: sekä mieheni että oman sukuni juuret ovat maataloudessa. Tämäkin ryijy laitettiin esille niin, että mahdollisimman vähän altistuisi suoralle auringonvalolle. 

Puhdistus on ollut vähän ongelma. Marttojen neuvoja olen toteutellut: tuulettanut pakkasilla (silloin kun sellaisia on) ja imuroinnut varovasti. 


Iloa viikkoosi! Meillä on vaihteeksi vähän viileämpää, päivälämpötilat kohovat vain pikkuisen yli 30 C astetta. Yksi aamu olin kokevinani syksyistä koleutta ilmassa. Ihana elokuu...

18 comments:

  1. Kauniita ryijyjä, kiitos kun esittelit. Minulla ei ole yhtään ryijyä,mutta kyllä tuollaisen laittaisi mielellään seinälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen aina tykännyt jugend-tyylistä. Ryijyt myös vaimentavat vähän ääniä, muuten tiloissa kaikuisi. Ja kaltaiselleni käsityötumpelolle on vaikea käsittää, että joku saa aikaiseksi jotain näin erityistä.

      Delete
  2. Aivan ihania ryijyjä, siskoni sai meidän suvun yhden ryijyn ja yksi jäi veljelleni taloon. Siis minulla ei ole yhtään, joskus on ollut semmoinen pieni, lie jäänyt eron ja muuttojen myötä jonnekin!
    Kortissa kuvittelin olevani mansikoita, voisi myös olla punaposkisia omenoita...päädyin kuitenkin mansikoihin omasta mielestäni. Lämmintä siellä päin riittää, täällä on edelleen sadetta tullut roppakaupalla...no jospa säät muuttuu viikon päästä kun koulut alkaa, näinhän se aina on ollut. Mustikat ainakin ovat jo kärsineet täällä Hämeen korkeudella sateista, puolikkaat näyttää raaoilta tai ihan pehmeiltä.Onneksi on vielä vanhoja pakastimessa, olisin vain sen yhden tuoreen piirakan halunnut :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän nämä ovat aikamoisia aarteita. Ja kun mietin, että morsian toivotetaan tällaisella lahjalla tervetulleeksi niin... Aika ihanaa.

      Meillä muuten vei muutama viileä yö alkukesästä mansikka- ja mustikkasatoa. Pohjois-Carolina on aika iso tuottaja molemmissa marjoissa, vaikka paljonhan meille tulee Etelä-Amerikastakin.

      Minusta ne oli vasussa mansikoita. Toisaalta ikänäkö kiusaa jo sen verran, että voisihan ne olla omppujakin.

      Delete
  3. Kauniit ryijyt ja jugend on minunkin lempityylisuuntani!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elämänkukan värit hivelevät silmiäni ja ryijy sopii hyvin vihreäksi maalatulle seinälle. Oli muuten seinän alkuperäisväri ja aluksi en ollut kovin innoissani, mutta kun silmä on tottunut niin aika kiva sävy :) Oranssinsävyt ovat aina olleet lähellä sydäntäni jostain kumman syystä.

      Delete
  4. Kauniit ryijyt - meilläkin on yksi seinällä ja löytyy kaapista toinenkin - täytyy vain saada aikaiseksi. Yhden asunnonmyynnin aikana kiinteistövälittäjä ihmetteli, että miksi 'rugs' oli seinällä !
    Näin muuten jossain uudehkossa kotimaan lehdessä, että laittavat ryijyjä jopa lattialle nyt maton tapaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen näiden ryijyjen myötä lueskellut tämän taidemuodon historiasta ja onhan se mielenkiintoista. Rekipeitteestä seiniä koristamaan. Ja miksei se menisi vähäliikenteisellä paikalla nykyään mattonakin. Ryijyistä on muuten varmaan nyt runsaudenpulaa, kun niin moni niitä perii. Usein lehdissä ja blogeissa näkemääni valkoiseen sisustukseen värikäs ryijy vähän vaikeammin istuu. Vaikea se on yhdistää "New England" -tyylin kanssa...

      Voin kyllä kuvitella, että periamerikkalaiselle ryijy on vähän vieras käsite seinävaatteena 😄

      Delete
  5. Ihan kuin taidenäyttelyssä 🙂 Kuvittelen tuon penkin sellaiseksi jossa näyttelyssä kävijä voi istahtaa ja ihailla seinillä riippuvia teoksia. Olin monta vuotta töissä Ateneumissa. Opetin kieliä huoneessa jonka seinillä ja lattialla ei ollut mitään ryijyjä eikä mattoja. Siellä kaikui niin häiritsevästi että olin aina päästäni pyörällä sen jälkeen. Kumma kun eivät ymmärtäneet pehmustaa huonetta.

    Liinavaatteiden ja tekstiilien lahjoittaminen hääparille on ihana vanha tapa. Tutustuin aikanaan koululaisena kesätöissä ryijyihin, raanuihin, poppanoihin ja kapiokirstuihin kun pääsin myyjäksi pieneen kotiteollisuusliikkeeseen.

    Ihanaa että teillä on seinillä Suomi-perinnettä ja omia sukujuurianne ja onpa hyvä että osasitte suojata tekstiilit auringonvalolta.

    Ihanaa elokuista viikkoa 💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Rita, olet kuin sipuli jota kuorimalla löytää aina vain uusia ja uusia kerroksia. Ateneum!!!!! Sinne pitäisi päästä. Ja joo, penkin paikka ehkä olisi edempänä, mutta sitten olisi vaikea päästä sviittiin. On kyllä kumma, että eivät ymmärtäneet Ateneumissa akustiikan päälle. Toisaalta, jos kokoelmissa on Haavoittunut enkeli tai Raatajat rahan alaiset niin ei ehkä tule ajatelleeksi 😄

      Aina ei tule ajatelleeksi sitäkään kuinka paljon lapsia altistamme Suomelle ja suomalaisuudelle. Minä olen puhunut heille aina Suomea. Aina kun kansainvälisissä uutissa mainitaan Suomi (varsinkin hyvässä), niin pistän linkkiä lasten kännyköihin. Ja koulussa myös opettajat tuovat Suomen esille: Pisa-tutkimusten tulokset tiedetään täälläkin. Surettaa vaan, kun niissä on otettu takapakkia.

      Kun ajattelen tätä anoppia! Tiedän hänestä sen verran, että tulee mieleen Pohjanmaa elokuvan kommentti, jossa vanha rouva toteaa kaiken viisauden asuvan vanhoissa naisissa ja kaiken hulluuden miehissä. Ei nyt ehkä niinkään miesten huulluus, mutta tämän naisen sinnikkyys ja viisaus. Kyllä se vain niin on, että usein koko perhe roikkuu meidän naisten poskipäistä (Absolutely Fabulous, Edina) 😄

      Delete
  6. Minä en ole ryijyihmisiä ollenkaan, mutta mietin tässä, että miksi nuo ryijyt näyttävät niin kauniilta. Rauhallinen tausta ja tuo penkki sen tekevät. Katse kohdistuu ryijyyn eikä monesti kaikenkirjavaan tapettiin tai lähellä oleviin muihin seinäkoristeisiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kun sanot, niin niinhän se usein oli: ryijy oli olohuoneen seinällä paraatipaikalla ja tottahan toki seinillä oli tapetit :) Ja ainakin lampetit oli molemmin puolin ryijyä jos ei muuta. Itsekään en ole pitänyt itseäni ryijyihmisenä, mutta näille töille löytyi luontevasti paikka. Jotenkin vielä täällä ne tuovat vielä enemmän tuulahduksen Suomesta.

      Delete
  7. Upeita ryijyjä ja hauska tarina ylemmän kuvan ryijyllä! Onpa siellä lämmin, meillä on mennyt taas kesä niitä lämpimiä odotellessa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nämä on taiten tehty. Itse en kovin näistä asioista ymmärrä, mutta asioista paremmin perillä oleva taho sanoi Elämänkukasta että siinä värit ovat alkuperäisessä asussaan.

      Voi Mari, tänään aamukävelyllä vesi vain virtasi parin ensimmäisen askeleen jälkeen. Ärsyttää olla aina hikisenä, vaikka vain hetkeksi ulos pistäytyy. Pistän täältä nyt lämpöaaltoja matkaa, jos tulisi vaikka sinne 😀

      Delete
  8. Oi, kiitos muistutuksesta! Muuttojen myllerryksen jäljiltä oma pieni muorin kutoma ryijy on edelleen rullalla vaatehuoneen ylähyllyllä. Aika kaivaa esille!,

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä kestä! Tältä ryijyn tekijältäkö sinä olet perinyt kädentaitosi?

      Delete
  9. Kauniita ryijyjä! Ryijyissä on mukavaa tunnelmaa, tulee lapsuusmuistot mieleen. Hyvää loppuviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Silloin kun itse olin lapsi, niin eiköhän jonkinlainen ryijy tai raanu ollut jokaisen kodin seinällä. Niin ne ajat muuttuvat! Mukavaa viikonloppua Sinulle!

      Delete